Sharia eli islamin laki perustuu Koraaniin ja sunnaan, ja se säätelee muslimien elämää sen pienimpiäkin yksityiskohtia myöten alkaen imettämisestä, peseytymis-, rukous- ja teurastusrituaaleista sekä perhe-, perintö‑, avioliitto-, sopimus- ja liikeoikeudellisista kysymyksistä aina rikosoikeudellisiin rangaistuksiin, sotasaaliin jakoon, orjien ja dhimmien kohteluun, valtiopolitiikkaan ja sotastrategioihin asti. Hämeen-Anttila kuvaa shariaa seuraavasti: ”Sharian oikeuslähteinä toimivat Koraani, hadithit, oppineiden konsensus (ijmá) ja analogia. Näistä oppineiden konsensus, yhteinen mielipide, ei toimi enää uutena oikeuslähteenä, vaan viittaa lakikoulukuntien vakiintumista edeltäneeseen aikaan. Koska sharian oikeuslähteet ovat historiallisia ja lopullisia (Koraani, hadithit ja jo määritelty konsensus eivät voi enää muuttua, analogia puolestaan toimii näiden kolmen pohjalta), ei myöskään sharia voi muuttua, ainakaan teoriassa. Enintään vain tulkinta voi kehittyä, ja tämänkin on vaikeata, koska lakikoulukuntien klassiset esitykset ovat hyvin yksityiskohtaisia eivätkä jätä paljon tilaa uudelle tulkinnalle. Koska sharia on uskonnollinen, pyhä laki, se ei ole muutettavissa ihmisten päätöksellä. Tästä syystä islamin lakia ei voi muuttaa esim. poliittisista tai yhteiskunnallisista syistä; lainsäädäntövallasta ei oikeastaan islamissa voi puhua. Ainoa lain säätäjä on Jumala; ihmisten tehtävänä on vain tulkita Jumalan säätämää lakia.” (H-A 2001: 26.)
Sharia ilmentää Arabian niemimaan keskiaikaista heimokulttuuria ja sen barbaarista ajatusmaailmaa brutaaleine amputaatio-, kivitys-, mestaus-, ristiinnaulitsemis- ja raipparangaistuksineen. Sharia mm. määrää, että muslimien on pakollista rukoilla viidesti päivässä ja että heidät on teloitettava uskonluopioina, mikäli he eivät taivuttelusta huolimatta suostu siihen. Sharia määrää kivittämään aviorikkojat ja sodomian harjoittajat kuoliaiksi, alistamaan naisia ja pitämään vaimoja käytännössä vankeina ja lyömään heitä, pelkästään mikäli heidän pelätään olevan uppiniskaisia, ja se kieltää musliminaisia avioitumasta ei-muslimien kanssa. Se määrää vihaamaan, alistamaan ja syrjimään juutalaisia ja kristittyjä ja olemaan ankaria näitä kohtaan, ottamaan uskottomia panttivangeiksi lunnaiden toivossa tai mestaamaan näitä. Se määrää verikoston pakolliseksi, paitsi jos omaiset suostuvat verirahaan tai jos uhri on uskonluopio tai jos muslimi tappaa ei-muslimin. Se kieltää vaimoja lähtemästä kodin ulkopuolelle ilman aviomiehen lupaa, ei-muslimia todistamasta oikeudessa muslimeja vastaan, ja se edellyttää, että raiskauksella on oltava vähintään neljä miespuolista silminnäkijää, muussa tapauksessa raiskauksesta syytteen nostava nainen voi joutua itse syytetyksi aviorikoksesta ja saada kivitystuomion. Se määrää katkaisemaan varkaalta käden ja surmaamaan ristiinnaulitsemalla tai raajat ristikkäin katkaisemalla ylipäätään kaikki, jotka ”taistelevat Allahia ja hänen lähettilästään vastaan ja kiirehtivät tekemään pahaa”, ja ennen kaikkea sharia määrää tappamaan kaikki ne, jotka jättävät islaminuskon, kannustavat toisia kääntymään pois islamista, pilkkaavat profeetta Muhammadia tai kritisoivat islamia.
Profeetta Muhammad: ”Jos joku vaihtaa islamin
uskonsa, tappakaa hänet.” (Bukhari 9:84:57)
Ne jotka taistelevat Allahia ja Hänen lähettilästään
vastaan ja kiirehtivät tekemään pahaa, saavat
palkkansa: heidät surmataan, naulitaan
ristiin tai heidän kätensä ja jalkansa hakataan poikki
ristikkäin tai heidät karkotetaan maasta. Tämä on
heidän häpeänsä tässä maailmassa, ja tuonpuoleisessa
heitä odottaa ankara rangaistus. (Koraani 5:33)
Kuten on ilmeistä, sharia on ristiriidassa lähes joka ainoan länsimaisen ihmisoikeusperiaatteen kanssa, eikä siinä ole sijaa demokraattisille instituutioille, vaan edustuksellisen demokratian ja maallisen hallinnon sijaan islamissa vallitsee teokraattinen komento, jossa mullahit, muftit, sheikit ja imaamit antavat fatwoja eli lainopillisia julistuksia yksinomaan islamin uskonnollisten tekstien pohjalta.
Vaatimukset sharian käyttöönottamiseksi länsimaissa voimistuvat jatkuvasti, ja muslimeilla on tapana soveltaa shariaa aluksi oman yhteisönsä sisällä yksityisoikeudellisiin kysymyksiin. Isossa-Britanniassa sharia-tuomioistuimet on jo vaivihkaa otettu viralliseksi osaksi oikeusjärjestelmää (Sunday Times 14.9.2008), ja tilanne voi pian riistäytyä käsistä koko EU:n alueella. Niissä Euroopan maissa, joissa on paljon muslimeja, nämä ovat muodostaneet no-go-alueita (esim. Malmön Rosengård), joissa poliisilla ja viranomaisilla ei ole enää kontrollia, ja yhteisö on omaehtoisesti ottanut käyttöön sharian. Rinnakkainen sharia-oikeusjärjestelmä rikkoo räikeästi kansalaisten yhdenvertaisuuden periaatetta ja asettaa erityisesti musliminaiset hankalaan asemaan:
Mies on naisen pää, koska Allah on toisia suosinut enemmän kuin toisia ja
koska mies elättää vaimoaan. Hurskas vaimo on nöyrä ja
vartioi siveyttään, koska Allah on antanut sen vartioitavaksi. Jos
pelkäätte vaimonne olevan uppiniskainen, varoittakaa häntä, välttäkää
häntä vuoteessa ja lyökää häntä, mutta jos hän sitten tottelee teitä, älkää
ahdistako häntä enää. Allah on Korkea, Mahtava. (Koraani 4:34)
Sharia tulee! 